Vaikka historia on kaikille sama, voidaan olla kahta mieltä siitä, milloin valokuvaus keksittiin. Valokuvauksen aikakauden voi laskea alkaneeksi jo 1700-luvun lopulla, kun camera obscuran tuottamia kuvia pystyttiin viimein vangitsemaan. Nämä kuvat, jotka taltioitiin hopeanitraatilla kostutetulle paperille ja nahalle, eivät kuitenkaan olleet pysyviä. Valokuvauksen varsinaisena alkuna voidaankin pitää vuotta 1839, kun Ranskan tiedeakatemia osti oikeudet daguerrotypiaan. Tiedeakatemia vapautti tämän valokuvauksen muodon kaikkien käyttöön, ja daguerrotypiasta tulikin ensimmäinen kaupallinen valokuvauksen muoto. Jo ennen daguerrotypian aikakautta käytettiin heliografiamenetelmää, ja tällä menetelmällä on myös tehty maailman vanhin säilynyt valokuva. Se on kuva maalauksesta, joka esittää hevosta ja taluttajaa, ja on vuodelta 1825.
Valokuvauksen historia ja kameran historia kietoutuvat tiiviisti yhteen, ja myös kamera on läpikäynyt monia muotoja camera obscurasta nykyajan digijärjestelmäkameroihin. Kamerasta on tullut pienempi ja monipuolisempi, ja se on nykyisin kaikkien ulottuvilla, eikä vain pienen yhteisön erikoisuus.
Kamera syntyi kun alettiin tutkia, miten valo muodostaa kuvia kun se kulkee pienen aukon läpi suurempaan, pimeään tilaan. Camera obscura oli taiteilijoiden apuna ja samaa tekniikkaa saatettiin käyttää kokonaisen seinän kuvittamiseen. Kun Louis Daguerre liitti camera obscuraan kemikaaleilla päällystetyn metallilevyn tallentaen kuvan pysyvästi, syntyi ensimmäinen kamera.
Vaikka nykyajan kamerat ovat tekniikaltaan ja kooltaan hyvinkin erilaisia kuin niiden esi-isä, on kameran ydintekniikka silti yhä sama. Jos sinua kiinnostaa historia ja miten kamera toimii, voit helposti rakentaa oman camera obscurasi vaikka kenkälaatikosta, sillä ohjeita löytyy netissä myös suomeksi. Tämä on hieno projekti myös lapsille, ja saattaa antaa alkusysäyksen tulevalle harrastukselle.
Suomen ensimmäisen valokuvan, jo aiemminkin mainitun dagerrotyypin, otti Henrik Cajander Turussa vuonna 1842. 1850-luvulla kaikissa suurissa kaupungeissa toimi ammattivalokuvaaja, kuvaten muotokuvia ja kaupunkimaisemia. Vähitellen myös Suomen luonto pääsi valokuvauksen vakioaiheiksi, ja esimerkiksi I. K. Inhan kuvateos Suomi kuvissa näytti Suomen kauneuden koko kirjossaan. Inha onkin usein mainittu Suomen kansallisvalokuvaajaksi.
Nykyään suomalainen osaaminen valokuvauksen alalla on laajaa. Suomesta löytyy lukuisia taitavia ammattikuvaajia, vaikka kovin moni suomalainen ei olekaan tunnettu maailmalla valokuvauksesta. Suomen lehtikuvaajat kertovatkin laajalti valokuvauksesta Suomesta, ja siitä, miten se on vuosien varrella kehittynyt sellaiseksi kuin se nykypäivänä on. Lisäksi kerromme sinulle monipuolisesti valokuvauksesta aina harrastamisesta ammattiin saakka.
Kun joskus aikoinaan vain harvoilla oli mahdollisuus kuvaamiseen, nykyään valokuvaus harrastuksena on vakiinnuttanut paikkansa ympäri maailman. Vuosikymmenien päästä valokuvauksen historia näyttääkin siis hyvin erilaiselta, kun tuotantoa on monituhatkertaisesti. Myös trendit vaihtuvat nykyään nopeammin ja onkin mielenkiintoista ajatella, miten isovanhempiemme vakavat ja viralliset perhepotretit vaihtuvat selfieihin ja humoristisiin poseerauksiin. Ajat muuttuvat, mutta valokuvaus tallentaa kaiken historiankirjoihin ja auttaa säilömään muuttuvat tavat ja maisemat.
Vaikka edelleen pohdimme, milloin valokuvaus keksittiin, on varmaa, että se on tullut elämiimme jäädäkseen. Valokuvaus, ja siitä kehittynyt videokuvaus, on olennainen osa elämäämme ja käytämme sitä tallentamaan ilot ja surut, juhlat ja arjen pienet hetket. On mahtavaa, miten voit tutustua paikkoihin ympäri maailman valokuvien avulla, puhumattakaan siitä miten olemme onnistuneet kuvaamaan myös kaukaista avaruutta ja sen kauneutta.