Asunnon myyminen tai vuokraaminen on pohjimmiltaan mielikuvien kauppaa. Kun ihminen selaa asuntoilmoituksia, hän ei etsi pelkkiä neliöitä tai teknisiä tietoja putkiremonteista, vaan hän etsii tunnetta. Hän etsii paikkaa, jossa voi nähdä itsensä keittämässä aamukahvia tai lukemassa kirjaa nojatuolissa. Asuntosijoittaja haluaa pitää huolen, että sijoitusasunnot näyttävät kuvissa siltä, että asuntoa kaipaava ihastuu tunteeseen joka kuvissa välittyy.
Tunne tekniikan edelle kuvauksessakin
Kukaan ei tosin unelmoi siitä hetkestä, kun kahvinkeitin tulvii pöydälle tai kirja on niin tylsä, että se lentää seinään, mutta illuusion ylläpitäminen on tässä lajissa sallittua. Tämän mielikuvan luomisessa valokuvilla on keskeinen rooli. Ne ovat ensimmäinen ja usein ainoa mahdollisuus herättää kiinnostus. Valokuvaus ei tässä yhteydessä ole vain tekninen suoritus, vaan psykologinen leikki, jossa katsojan mielikuvitukselle annetaan tilaa. Monesti sorrumme ajattelemaan, että onnistunut asuntokuva vaatii kalliin järjestelmäkameran ja raskaan valaistuskaluston. Vaikka laadukkaalla optiikalla on paikkansa, tärkein työkalu on kuitenkin kuvaajan oma silmä ja kyky ymmärtää valoa. Luonnonvalo on asuntokuvaajan tärkein kumppani. Keinotekoiset kattovalot tekevät tilasta usein keltaisen ja tunkkaisen, kun taas ikkunoista tuleva päivänvalo raikastaa ja avartaa. Kuvaushetki kannattaa ajoittaa siihen aikaan päivästä, kun aurinko ei paista suoraan sisään tehden jyrkkiä varjoja, vaan valo on pehmeää ja epäsuoraa. Verhojen avaaminen ja valon päästäminen jokaiseen nurkkaan on yksinkertainen tapa saada asunto näyttämään avaralta. Paljon puhutaan mobiilisovelluksista, jotka parantavat kuvan laatua pikkuvaivalla. Niitä voi käyttää apuna, mutta ammattilaisen silmä ja harkinta pysyvät etusijalla. Muista myös, että ihmiset rakastavat kuvia, jossa on tilaa hengittää. Älä liian ahtaita tai täyteen ahdettuja kuvia. Hyvä kuva puhuu korvasi kautta ja luo tunteen siitä, että “tuonne voisi muuttaa”.
Tila kuntoon ennen kuvauksia
Toinen merkittävä tekijä on tilan raivaaminen. Kameran linssi poimii yksityiskohtia, joita silmä ei arjessa huomaa. Tiskirätti keittiön hanan päällä, eteisen kenkäkasa tai olohuoneen pöydällä olevat kaukosäätimet eivät kerro kodikkuudesta, vaan ne ovat visuaalista hälyä. Katsojan ei tarvitse tietää, että kameran selän takana olevaan saunaan on sullottu kuvaushetkellä koko maallinen omaisuus ja perheen lemmikit. Kuvissa tilan täytyy näyttää siltä, että siellä asuu joku, mutta samalla sen täytyy olla riittävän neutraali, jotta katsoja voi sijoittaa itsensä sinne. Kyse on tasapainoilusta persoonallisuuden ja avoimuuden välillä. Pienet yksityiskohdat, kuten tulppaanit maljakossa tai pedattu sänky, toimivat katseenvangitsijoina, jotka ohjaavat huomion pois mahdollisista puutteista ja luovat mielikuvan huolitellusta elämästä.
Kuvakulmat mielenkiintoisiksi
Kuvakulmien valinta erottaa harrastelijan kokeneemmasta kuvaajasta. Usein näkee kuvia, jotka on otettu seisomakorkeudelta alaspäin, jolloin huoneet näyttävät ahtailta ja mittasuhteet vääristyvät. Laskemalla kameraa alemmas, noin vyötärön korkeudelle, saadaan huonekalut ja tila näyttämään luonnollisemmilta. Naapurit saattavat tosin ihmetellä ikkunassa kyykistelevää hahmoa, mutta taiteen vuoksi on uhrauduttava. Suorat linjat ovat silmälle miellyttäviä; vinossa olevat seinät tai kaapistot luovat alitajuisen tunteen epävakaudesta. On myös tärkeää ymmärtää, mitä ei kannata kuvata. Joskus on parempi jättää ahdas ja ikkunaton tila kuvaamatta kokonaan ja keskittyä asunnon toimiviin puoliin, kuten olohuoneeseen tai parvekkeen näkymään. Toimiva asuntokuva kuin lupaus siitä, että tämä tila voi tarjota turvaa ja viihtyisyyttä. Kun onnistumme vangitsemaan kuvaan seinät, lattiat, tilan tunnelman ja valon, olemme ottaneet askeleen kohti onnistunutta asuntokauppaa. Se vaatii hieman vaivannäköä, siirtelyä ja kyykistelyä, mutta lopputulos palkitsee. Kuva ei ole vain dokumentaatio tilasta, vaan se on tarina, jonka haluamme kertoa eteenpäin.