Lemmikin elämä on täynnä hetkiä, joihin haluaa palata yhä uudelleen – oli kyse sitten seniorikoiran innokkaasta pallojahdista tai kissan koomisesta tuhinahetkestä sohvan nurkassa. Valokuva on oivallinen tapa ikuistaa nämä sattumukset, sillä muisti haalistuu, mutta kuvien kauneus on pysyvää.
Mielenrauhaa ja valmistautumista
Ennen kuin kamera nostetaan käteen, on hyvä olla lemmikkivakuutus voimassa. Se ei liity suoraan valokuvaamiseen, mutta ajatus siitä, ettei tarvitse stressata yllättävästä hammasmurtumasta tai eläinlääkärilaskusta, on kuin lämmin viltti sateisena päivänä. Parhaat ja eloisimmat valokuvat syntyvät usein juuri silloin, kun lemmikki saa touhuta vapautuneesti – loikkia kiveltä kivelle, rymytä metsikössä tai jahdata lelua täydellä teholla.
Vauhti tuo kuitenkin mukanaan pienten haavereiden riskin. Kun taustalla on turva yllättävien eläinlääkärikäyntien varalle, omistaja uskaltaa kannustaa lemmikkiä riehakkaaseenkin menoon ilman turhaa varomista. Vakuutus poistaa takaraivossa kytevän huolen ja antaa luvan keskittyä täysillä siihen, että saadaan taltioitua se täydellinen, vauhdikas hyppykuva.
Tyyliä, vauhtia ja oikeaa valoa
Kuvaushetkissä on syytä kunnioittaa lemmikin tyyliä ja mieltymyksiä. Kaikkia lemmikkejä eivät kiinnosta heiluvat lelut tai edessä pyörivä kamera. Yksi hyvä lähestymistapa on kuvata lemmikkiä silloin, kun se on rauhallisimmillaan: sylissä tai nukkumassa. Se on paitsi turvallisempaa, myös usein tyylikkäämpää. Rauhallisen nukkumiskuvan ottaminen voi tosin joskus olla yhtä haastavaa kuin yrittäisi saada maailman kilteintä kissaa poistumaan sylistä – onnistuminen tuntuu melkein maagiselta.
Moni haluaa kuvata lemmikkiä toiminnan ytimessä: juoksemassa, hyppäämässä tai touhuamassa omistajan kanssa. Näissä tilanteissa kamera-asetusten on oltava kohdallaan: lyhyt suljinaika pysäyttää liikkeen, ja nopea automaattitarkennus on pelastus täriseville käsille. Ei ole harvinaista, että se "kerran elämässä" -koppi tai hassu irvistys jää vain muistoksi ilman kunnollista kuvaa, jos otos on epätarkka. Harjoitus tekee mestarin, ja uusi tilaisuus tulee yllättävän pian, kun lemmikki päästää taas sisäisen hulivilinsä valloilleen.
Valaistus on valokuvauksessa aina iso tekijä. Ei kuitenkaan kannata metsästää täydellistä studiovaloa, sillä luonnonvalo toimii useimmiten parhaiten. Avaa verhot ja ikkunat – se ei ainoastaan tee kuvista raikkaampia, vaan saa myös lemmikin virkistymään ja tutkimaan valoa. Salamavalo saattaa pelästyttää eläimen ja jättää kuviin kovat varjot tai punaiset silmät – ellei sitten tavoitteena ole lisätä dramatiikkaa kissan yllättyneeseen ilmeeseen.
Persoonallisuus esiin ja muistot talteen
Lemmikkien erityispiirteet tekevät jokaisesta kuvasta uniikin. Yksi koira on tunnettu siitä, että se onnistuu aina jäämässä kuviin vain puoliksi, toinen taas heiluttaa korviaan niin, että ne näyttävät sumeilta. Toinen saattaa olla maailman paras malli, mutta vain silloin, kun kukaan ei katso. Jos tavoitteena on saada kuva, joka muistuttaa oikeaa lemmikkiä eikä vain epämääräistä karvaista varjoa, kannattaa varata aikaa rauhoittumiseen ja pitää kameraa usein esillä. Lemmikkejä ei voi säätää samalla tavalla kuin kuvanmuokkausohjelman filttereitä.
Ulkona kuvaaminen tuo omat haasteensa. Sade, tuuli ja kukkien tuoksu saattavat viedä lemmikin huomion niin, että kuvaaja saa tuntea olevansa kuin safarilla. Vinkki: älä yritä pakottaa koiraa pysymään paikoillaan pidempään kuin aamupuuron keitto kestää. Ammattikuvaajatkin kehottavat muistamaan palkitsemisen. Kärsivällisyys loppuu nopeasti ilman palkkiota, kuten herkkua tai lelua. Ulkona voi hyödyntää upeasti ympäristön värejä ja tekstuureita, jotka tuovat kuviin eloa ja syvyyttä.
Kun onnistut nappaamaan ne todella hauskat ja suloiset hetket, älä jätä niitä vain puhelimen muistiin. Painetut kuvat tai kuvakirjat ovat klassinen ratkaisu: pieni kirja, josta voi selata hymyillen niitä hulvattomia ilmeitä vuosienkin päästä. Digitaaliset tiedostot katoavat helposti bittiavaruuteen samalla tavalla kuin vanhat VHS-kasetit aikoinaan.